Jo Nesbøn uutta Harry Hole -dekkaria on myyty viikossa 20 000 kpl

Maaliskuun 28. Suomessa julkaistu yhdestoista Harry Hole -dekkari Jano on saanut Jo Nesbøn lukijat kirjaostoksille. Teosta on myyty viikossa kaikissa formaateissa 20 000 kappaletta. Jano on saanut innostuneen vastaanoton myös kriitikoilta niin maailmalla kuin Suomessakin. Sitä on kehuttu vangitsevaksi trilleritapaukseksi, ykkösluokan jännitykseksi ja pirullisen ovelaksi.

Pitkään oli tarkoin varjeltu salaisuus, että Harry Holen tarina ei vielä ole ohi. Tätä karua hahmoa kaipaavien odotus palkittiin vihdoin neljän vuoden tauon jälkeen. Nesbøn kotimaassa Norjassa Janon ensipainos oli 300 000 kappaletta.

Ensimmäinen Harry Hole -romaani Lepakkomies ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten, ja sen kunniaksi teos julkaistiin Suomessa uudelleen Hannu Lukkarisen kuvituksen ja Jo Nesbøn esipuheen täydentämänä. Lokakuussa Harry Holen seikkailut siirtyvät myös valkokankaalle, kun Lumiukko-kirjaan pohjautuva elokuva saa ensi-iltansa. Tomas Alfredsonin ohjaamassa elokuvassa Harry Holea esittää Michael Fassbender.

Jo Nesbø on yksi tämän hetken luetuimmista kirjailijoista ympäri maailman. Hänen kirjojaan on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta yli 40 kielellä. Suomessa Nesbøn teoksia on myyty yhteensä yli 700 000 kappaletta.

Lisätiedot:
Jaakko Pietiläinen | kustantaja | Johnny Kniga
jaakko.pietilainen@johnnykniga.fi

Harrastuksesta ammatiksi: kuka on Nele Neuhaus?

Nele Neuhaus on saksalainen kirjailija, jonka teoksia on pelkästään Saksassa myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. Ensimmäinen suomeksi julkaistu kirja on juuri ilmestynyt.

Lumikin on kuoltava on Neuhausin menestynein kirja. Se kertoo Tobias Sartoriuksesta, joka palaa kotikyläänsä oltuaan kymmenen vuotta vankilassa kahden tytön murhasta. Kyläläiset eivät ota Tobiasta vastaan mitenkään lämmöllä, vaikka hän on aina vakuuttanut syyttömyyttään. Kun kylässä jälleen katoaa nuori tyttö, kauhu alkaa hiipiä kaikkien mieleen. Kyläläiset sulkeutuvat, eivätkä puhu rikostutkijoille, Pia Kirchhoffille ja Oliver von Bodensteinille mitään. Kuka on murhien ja katoamisen takana oikeasti ja ehtivätkö Pia ja Oliver ratkaisemaan mysteerin ennen kuin on liian myöhäistä? Pääsin haastattelemaan Neuhausia Kirjan ja ruusun päivän aattona, 22. huhtikuuta.

Mistä intohimosi kirjoittamiseen on lähtöisin?
Ollessani viisivuotias, minulla oli polttava tarve päästä kirjoittamaan. Piirsin kuvia ja kirjoitin niihin tarinoita – osaamatta edes oikein kirjoittaa! Vanhemmat kirjoittivat ne sitten puhtaaksi, kun ei ne tuherrukseni tarkoittaneet mitään.

Aloitit kirjailijan urasi kustantamalla itse kirjojasi. Aluksi painokset olivat pieniä, muutamasta sadasta tuhanteen kappaletta. Mikä ajoi sinua jatkamaan?
Silloin kun kirjoittaminen oli vain harrastus, haaveilin siitä, että jonakin päivänä tulisin oikeaksi, menestyksekkääksi kirjailijaksi. Ongelmana oli, että olin liian kärsimätön. Aloitin tarinoita, mutta en saanut niitä koskaan valmiiksi. Tekstit olivat olleet vain 20-100 sivua pitkiä ja olin ihan tyytyväinen, olihan kirjoittaminen vain harrastus minulle. Olin toisaalta turhautunut siitä, etten saanut mitään valmiiksi. Vasta 25-vuotiaana sain ensimmäisen kirjan kirjoitettua valmiiksi. Silloinen aviomieheni piti harrastustani turhan aikaavievänä ja turhanpäiväisenä, eikä olisi halunnut minun jatkavan. Se herätti kunnianhimoni ja oli varmaankin suurin motivaationi jatkaa kirjoittamista.

Olet myynyt enemmän kirjoja Saksassa kuin mitä Suomessa on ihmisiä. Miltä se tuntuu ja miten ihmiset ovat reagoineet suosioosi?
Kirjani paikat ovat oikeita. Lumikin on kuoltava sijoittuu Altenhainiin, pieneen kylään lähellä Frankfurtia. Siellä ihmiset ovat olleet hyvin iloisia saamastaan huomiosta ja varmoja siitä, että murhaaja on juuri se ja se naapuri. Vaikka en ikinä kirjoita ketään tiettyä henkilöä hahmoksi kirjaani, aina joku on tunnistavinaan itsensä tai tuttunsa kirjoistani.

Olo on aika epätodellinen, en voi uskoa, että kirjani ovat tulleet näin suosituiksi. Välillä minun täytyy ihan nipistää itseäni! On ehkä hyvä, että menestys on tullut vasta myöhemmällä iällä, sen ansiosta en ole muuttunut ihmisenä. Ystävät sanovat, että olen silti sama Nele kuin aikaisemminkin. Nautin edelleen kirjoittamisesta ja kirjoitan monipuolisesti: dekkareiden lisäksi kirjoitan heppakirjoja lapsille ja viihdekirjoja naisille.

Nele Neuhausin lyhyen elämäkerran voit käydä lukemassa täältä.

Miltä tuntuu kirjoittaa dekkareita?
Dekkarit kiehtovat minua, sillä olen aina halunnut paljastaa ihmisten pimeän puolen. Pahat ihmiset ovat vain niin kiinnostavia! Dekkareissa jännite pysyy suurena koko kirjan ajan, se tekee niistä niin kiehtovia ja vetäviä.

Realistinen ja kulttuurinen taso tuo dekkareihin paljon syvyyttä. Mutta näkökulmani maailmaan on muuttunut. Kun lähden kävelylle, kuvittelen, että joka nurkassa saattaa olla murhaaja tai jotain pahaa voi tapahtua. Viattomuus on mennyttä!

Lumikin on kuoltava on yksi suosikeistani, sekä siksi, että se on ollut suosituin, että siksi, että siitä löytyy myös syvempiä, psykologisia tasoja. Se on melkeimpä enemmän trilleri kuin dekkari. Kirjassa on hyvin uhkaava tunnelma, sillä ihmiset joutuvat piilottamaan niin paljon kamalia asioita.  Myös vaikutusvaltaiset ihmiset (lakimies ja kulttuuriministeri) ovat rikkonaisia ihmisiä ja pystyvät käyttämään valtaansa väärin.

Millainen lukija olet?
Olen lukijana hyvin samanlainen kuin kirjailijana. Pidän erityisesti angloamerikkalaisista ja pohjoismaisista dekkareista, sillä tapahtumien lisäksi kuvaillaan paljon myös ympäristöä, aikaa ja taustaa. Astrid Lindgren oli pidettyä pakkolukemista lapsena ja pidän hänen teoksistaan aivan erityisesti.

Mitkä ovat kolme lempikirjaasi?

  1. Mario Puzo: Kummisetä
  2. Mary O’Hara: My Friend Flicka -trilogia
  3. Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin

Jokaisen näistä kirjoista olen lukenut ainakin kymmenen kertaa, mutta en voisi ikinä kyllästyä näihin. Nämä kirjat ottaisin mukaani autiolle saarelle!

Lisää Nele Neuhauksesta voi lukea täältä.

Helmi Turunen

Näin selviät Islannissa – Satu Rämön 10 vinkkiä

Islanti on jäätiköiden, tulivuorten ja kuumien lähteiden peittämä kummallinen saarivaltio keskellä hyistä Atlanttia. Nämä vinkit kannattaa muistaa, jos suunnittelet matkaa Islantiin.

1. Islannin mykistävästä luonnosta saa hyvän käsityksen ajamalla saaren ympäri.
Tumpelokin pärjää ratissa, sillä saaren kiertäviä pääteitä on vain yksi, ja sen numero on 1. Jos et ole varma suunnasta, pysy ykköstiellä ja jatka eteenpäin. Noin 1 300 kilometrin kuluttua olet palannut lähtöpaikkaan.

2. Suurin riskitekijä Islannin tieliikenteessä on lammas.
Lampaita käyskentelee vapaina kesäisin yli miljoona, eivätkä ne osaa päättää, pysyäkö tien vasemmalla vai oikealla puolella. Jos vahingossa ajat lampaan päälle, soita poliisille. Numero on 112.

3. Jos islantilainen perhe kutsuu sinut illallisvieraaksi, älä aloita small talkia kysymällä, miten läheistä sukua isäntäpari on keskenään.
Kaikki 320 000 islantilaista nimittäin ovat sukua keskenään, mutta asiasta ei kannata tehdä liian suurta numeroa.

4. Islannissa purkautuu tilastollisesti tulivuori kerran viidessä vuodessa.
Jos tulivuori purkautuu matkasi aikana, ei kannata juosta metsään etsimään turvaa korkeasta puusta, sillä niitä ei ole. Tee sen sijaan kuten islantilaiset: ota allesi isoin mahdollinen maasturi ja aja lähemmäs katsomaan.

5. Riikka Pulkkisen Totta-kirja on erinomainen. Älä kuitenkaan lue sitä Islannissa kansi näkyvillä, ellet kaipaa hyvin erityistä huomiota.
Totta tarkoittaa islanniksi suihinottoa. Jos kuitenkin päädyt lukemaan kirjaa reykjavíkilaisen kahvilan ikkunapöytään, varaudu kysymyksiin siitä, miksi kirjassa ei ole lainkaan kuvamateriaalia.

6. Jos näet Björkin Reykjavíkin keskustassa, älä mene pyytämään nimikirjoitusta.
Saatat saada käsilaukusta päähäsi. Björk on pieni, mutta voimakas nainen, joka varjelee yksityisyyttään. Silti hän saattaa ilmestyä muina naisina alasti uimahallin suihkutiloihin kuten kuka tahansa muukin islantilainen. (Mutta älä silloinkaan pyydä nimikirjoitusta.)

7. Jos kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen, pysy positiivisena.
Jos vuokra-autosi jää kiinni lumihankeen, saat oksennustaudin kesken matkan, kadotat passisi ja luottokorttisi, sadetakkiisi tulee reikä ja lammaslauma tukkii tien, älä lannistu. Toimi ongelmatilanteissa kuten islantilaiset. Sano kovaan ääneen Þetta reddast! Tämä järjestyy! Yleensä se järjestyy. Jos islantilaiset lannistuisivat pikkuasioista, tällä saarella ei olisi ollut asutusta vuosisatoihin.

8. Jos näet herttaiseen villapaitaan puetun söpön vauvan, älä ihastele suomalaisittain huudahtamalla “oi!”.
Islantilaiset huudahtavat “oi” nähdessään homeista leipää tai astuessaan koirankakkaan.

9. Älä käytä spontaania suomenkielistä ilmaisua “oi parasta”.
Se tarkoittaa sairaan yököttävää. Tein tämän virheen, kun söin ensimmäisiä kertoja tulevan anoppini luona illallista…

10. Söpöä vauvaa voi huoletta kutsua rusinapersrei’äksi.
“Rúsínurassgatt” on islantilaisten hellyttelysana kaikelle söpölle ja ihanalle. Tämän jälkeen et muuten enää katso rusinapurkkia samalla tavalla.

Satu Rämö
Kuvat: Björgvin Hilmarsson