Kieltolain pitkä varjo, osa 4

Vanha salakuljettaja Viku Pirtumies Pyhärannasta muistelee.
Kirjannut Jarmo Impola, raumasta suomentanut Timo Ernamo.

Kieltolaki päättyi 5.4.1932 klo 10.

Salakuljetus jatkui niin kuin ennenkin. Alkon myymä viina oli niin kallista, että ihmiset mielellään ostivat pirtua, kun samalla rahalla sai viina puolet enemmän. Jäi siitä silti itsellekin hyvä siivu rahaa.

Kun virkaveljistä Lauri sai surmansa syksyllä -32 ja Jonttukin jäi kiinni ja päätti lopettaa siihen nämä hommat, tuli minulle kyselyitä joka puolelta. Kaikille en voinut tavaraa toimittaa, ei ollut niin paljon rahaakaan laittaa lastiin kiinni.

Silloin ruvettiin lasteja tuomaan 1. maailmansodan aikaisilla torpedoveneillä, joita oli muutettu niin, että niihin sai helposti sopimaan jopa 5000 litraa kerralla. Sellainen lasti maksoi noin 30 000 markkaa, josta toki sai vaikka tukkumyynnillä itselle 60 000 markkaa. Olihan siinä sitten vielä kulujakin ja kaiken lisäksi varkaat tuppasivat ottamaan osansa. Rupesinkin yhteistyöhön tamperelaisten kanssa, jotka korvasivat apuni ja sain myös osan lastista itselleni.

Kävi kuitenkin niin, että Liikkuvan poliisin miehistöä keskitettiin rannikkoseudulle pirtun salakuljetusta lopettamaan, kun Mäntsälän kapina oli saatu kuriin ja lapualaisten touhut muutoinkin vähän rauhoittumaan. Alkuun saatiin kuitenkin olla aika rauhassa, mutta sitten meni auto ja neljäkymmentä kanisteria pirtua turkulaisten poliisien mukana. Auto päätyi Vaasaan poliisien käyttöön – se oli silloin hieno Wolverine (suom. Ahma) – enkä harmikseni saanut huudettua sitä takaisin itselleni.

Virkavalta haastoi puoli kylää todistamaan, että olen myynyt heille viinaa tai että he ovat joka tapauksessa nähneet minun myyvän sitä. Sain siitä yhden vuoden vankilatuomion 28.8.1936 ja siihen se homma loppui.

Vapaaksi pääsin kuitenkin vasta 15.8.1939. Niin tuli minun pirtuaikani kestäneeksi melkein tasan 20 vuotta.

Viku Pirtumies, pyhärantalainen salakuljettaja

Kieltolain pitkä varjo, osa 3

Vanha salakuljettaja Viku Pirtumies Pyhärannasta muistelee.
Kirjannut Jarmo Impola, raumasta suomentanut Timo Ernamo.

Aina toisinaan ajauduttiin kahnauksiin poliisin kanssa ja toki siinä vähän ammuttiinkin. Hankin itsellenikin aseen, saksalaisen browningin. Kooltaan pyssy oli sellainen, että mahtui vielä taskuun, mutta en minä juuri koskaan sitä tullut käyttäneeksi, enemminkin vähän pelkäsin aseita. Liikkeellä oli myös venäläisiä naganeita, saksalaisia mausereita ja walthereita, nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Poliisien kanssa nahistellessa nyt lähinnä peloteltiin. Ammuttiin ilmaan, ei kohti.

Vuosikymmenen lopulla autot yleistyivät ja minunkin oli sellainen hankittava. Ostin Raumalta T-malli Fordin, mutta en omiin nimiini. Tapa oli sellainen, että ostajaksi merkittiin joku turkulainen, joka oli luvannut tulla maksamaan loppusumman seuraavana päivän, jolloin kauppakirjat myös tehtäisiin. Sitä penteleen kaveria ei sitten vain koskaan näkynyt ja niin jäivät kauppakirjat tekemättä.

Kyseisen Fordin kanssa jouduinkin ensimmäisen kerran virkavallan kanssa tekemisiin. Oikein virallisesti. Oli iltamat, joihin lähdin puolisoni kanssa. Samalla reissulla vein lastin trokareille myytäväksi. No, Pyhärannan poliisi Kudila ryhtyi minulta ajolupaa tinkaamaan ja kun ei moista löytynyt, niin minut haastettiin ihan käräjille asiasta vastaamaan. Itse en paikalle vaivautunut, valtakirjan laitoin ja sain ilman lupaa ajamisesta pienet sakot.

Ford oli aika hidas ja kova keittämään. Hankin sen tilalle Chevroletin, jossa oli paljon tehokkaampi moottori.

Aivan 20-luvun lopussa meitä pirtumiehiä ruvettiin sitten toden teolla jahtaamaan. Myös ilmiantajia alkoi ilmaantua aina vain lisää ja varmaan tuo lehteenkin päätynyt Rihtniemen takavarikko perustui ilmiantoon, sillä miksi muuten lääninetsivä ja raumalaiset poliisit olisivat Murtinperän pusikoissa uudenvuoden aattoyönä könynneet.

Takavarikon vuoksi kevät -29 oli aikaa, jolloin pirtua ei ollut tarjolla näillä seuduilla yhtään missään ja itsekin lähdin kaverin kanssa oikein Brändön Åvasta asti tavaraa hakemaan. Se reissu törmäsi lopulta tullin partioveneeseen.

Viku Pirtumies, pyhärantalainen salakuljettaja

Kieltolain pitkä varjo, osa 2

Lue, mitä vanha salakuljettaja Viku Pirtumies Pyhärannasta muistelee.
Kirjannut Jarmo Impola, raumasta suomentanut Timo Ernamo.

20-luvun alku oli otollista aikaa liiketoimille. Riskit olivat olemattomat, pirtulaivoja tuli ja meni ja maissakin liiketoimet luistivat, kunhan vain oli kavereita hoitamaan vähittäismyyntiä ja kavereitahan minulla riitti.

Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa tulli ja muutkin viranomaiset rupesivat saamaan parempia veneitä ja ajoneuvoja ja aluevesirajakin siirrettiin 12 meripeninkulmaan rannikosta (1mpk = 1852 m). Saksalaiset alkoivat arastella Rihtniemen kärkeä, kun kaiken lisäksi vielä laivaston torpedovene S2 oli ryhtynyt partioimaan alueella. Kyseinen torpedovene upposi kyllä jo 4.10.1925 pahassa syysmyrskyssä Porin edustalla mukanaan koko 53 hengen miehistö.

Saksalaisten arastellessa virolaiset ilmaantuivat markkinoille aluksineen – tai tiedä häntä, kenelle ne lopulta kuuluivat – sillä pirtuakin oli liikkeellä monenlaista. Virolainen pirtu oli tavallisesti tehty viljasta tai perunasta, Puolasta tuli pahan makuista kivihiilipirtua, saksalaisen pirtun alkuperästä – eikä oikein maustakaan – saanut mitään selvää, mutta parasta kaikista oli hollantilainen omenapirtu, joka oli sen verran hyvää, että siitä sai paremman hinnankin.

Itse hankin isomman veneen, jossa oli pieni peräkajuutta, johon pari miestä nipin napin mahtui makuulleen. Veneessä oli oikein Wickströmin moottori. Sillä veneellä hinattiin pirtukanistereita avomereltä rantaan. Yksi maapaikoista oli Kajakulma, jonka satamaa ruvettiin kutsumaan pirtuhaminaksi.

Viku Pirtumies, pyhärantalainen salakuljettaja

Kieltolain pitkä varjo, osa 1

Vanha salakuljettaja Viku Pirtumies Pyhärannasta muistelee.
Kirjannut Jarmo Impola, raumasta suomentanut Timo Ernamo.

Nyt kesäkuun alussa tuli täyteen 100 vuotta kieltolain täytäntöön panosta. Venäläisten touhuja sekin alkujaan. Sieltä ovat monet muutkin riesat lähtöisin, kuten sudet.

Panimo ja virvoitusjuomateollisuusliitto

Pöljä päätös tuo laki oli Suomen uudelta hallitukselta, mutta kai sekin piti tehdä, kun venäläisen pelko oli aika kova niihin aikoihin.

Itselleni tämä päätös tuli kreivin aikaan, olin nuori mies parhaassa iässä, juuri sopivasti 17 täyttänyt ja minulla oli oma hevonenkin, vaikka olinkin lähtöjäni huutolaispoika.

Ensimmäisen pirtulastini silloin vuonna 1919 työntelin maihin kasvatusäidiltäni lainaamallani vesikelkalla Leppäkarista ja siitä se homma alkoi. Alku näytti hieman hankalalta, kun ottajia aineelle olisi kyllä löytynyt, mutta maksajia taasen ei.

No, lähti se myynti kuitenkin liikkeelle, kun ymmärsin kaataa pirtun kanistereista pienempiin astioihin ja Raumalta löytyi yksi torimyyjä, joka oli halukas ostamaan ainetta pullotettuna.

Siihen maailmanaikaan olivat myös kestikievarit vielä täydessä touhussa ja niitä oli Raumalta Turkuun päin mentäessä mm. Unajassa, Vermuntilassa ja Ihodessa. Kestikievareista löytyi aina trokari, joka ryhtyi pullottamaan ainetta ja myymään sitä eteenpäin.

Loppuvuodesta tein erään kalastajan kanssa Rihtniemen Haurulahden edustalle retken pirtulaivaan juuri ennen jäiden tuloa. Kaikki rahani pistin likoon ja sain kymmenkunta kanisteria myyntiin eikä siinä monta viikkoa mennyt, kun varasto oli jo tyhjä.

Talvi meni sitten ajaessa puutavaraa Rauman satamaan ja muillekin lastauspaikoille. Ja jäiden lähtöä odotellessa.
Rahaa oli jo ehtinyt kertyä sen verran, että aloin suunnitella veneen hankkimista. Sellainen löytyikin, vajaan kuuden metrin mittainen purjevene, jollaisia tällä rannikkokaistaleella käytettiin kalastusveneinä. Siihen asennettiin moottorikin paikallisella verstaalla.

Sillä veneellä haettiin saksalaiselta monta lastia Haurulahden edustalta.

Aika oli silloin pirtumiehelle otollinen, koska tulleilla ei ollut juuri minkäänlaista venettä virkansa hoitamiseen eli vahdinpitoon merellä. Luotsien olisi pitänyt valvoa, ettei mitään laittomuuksia harjoiteta, mutta kyllä ne yleensä vain käänsivät katseensa pois ja pitivät toista kättä ojossa, että josko siihen pullo ilmaantuisi. Mantereen puolella olivat vastassa tietysti poliisit, mutta kun ei niilläkään ollut viran puolesta varusteena kuin joku polkupyörän rämä, niin eiväthän ne meille mitään mahtaneet. Kaikki eivät edes halunneet jahdata meitä ja toki osalle myös viina kelpasi.

Rihtniemen kärki oli hyvä paikka pirtulaivoille, kun se on niin ulkona. Ei paljon tarvitse avomereltä maihin päin koukata, kun ollaan jo riittävän lähellä rannikkoa, että paikalliset ja raumalaiset trokarit pääsevät helposti lastejaan hakemaan.

20-luvun alkupuolella oli yhä liikkeellä Venäjän vallan aikaista arvotonta rahaa ja pari pyhärantalaista veljestä kävikin ruplakaupoilla. Ensimmäinen kerta onnistui hyvin, mutta toisella kerralla kun miehet menivät eri laivaan, niin siitä tuli heidän viimeinen matkansa. Pari raumalaistakin kaveria oli onnistunut tekemään saman tempun saksalaisille ja nämä laittoivat perään etsintäkuulutuksen ja lupasivat myös kaveruksista tapporahan, joten heidän täytyi lähteä oleilemaan täysin toisille rannoille.

Viku Pirtumies, pyhärantalainen salakuljettaja

Tammi, WSOY ja Johnny Kniga avaavat uuden kirjakaupan kivijalkaan ja verkkoon

Werner & Jarl -kirjakauppa avautuu Helsingissä Lönnrotinkatu 21:ssa loppusyksystä. Kirjakauppaan tulee myyntiin laaja valikoima Tammen, WSOY:n, Johnny Knigan ja Readme.fi:n julkaisemia kirjoja. Kirjakaupan erinomaisesta asiakaspalvelusta ja hengestä vastaa kustantamoiden pitkäaikainen myymälänhoitaja Harri Mäki.


”Rakennamme uudesta kirjakaupasta kirjanystävien olohuoneen. Ostosten lomassa on mahdollisuus kohdata kirjailijoita ja kirjantekijöitä, sillä kaikki kustantamomme muuttavat kadun vastakkaisella puolella oleviin uusiin toimitiloihin syyskuun lopussa”, myyntijohtaja Veli-Pekka Matilainen kertoo.  ”Tulemme järjestämään kaupassa aktiivisesti erilaisia kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia julkistamistilaisuuksista kuvitusnäyttelyihin”, Matilainen jatkaa.

Syksyn aikana avautuvan verkkokaupan kautta tulee tilattavaksi kaikki Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan saatavilla olevat kirjat. Verkkokauppa wernerjarl.fi palvelee kirjanystäviä kautta Suomen kaikkina vuorokauden aikoina.

Tarkemmat tiedot kirjakaupan avajaisista ja aukioloajoista sekä verkkokaupan avautumispäivästä ilmoitetaan myöhemmin.

WSOY, Tammi, Johnny Kniga ja Readme.fi ovat osa kansainvälistä Bonnier-mediakonsernia.

Lisätiedot:
Myyntijohtaja Veli-Pekka Matilainen, veli-pekka.matilainen@bonnierbooks.fi, 040 342 4773

Kaikki yhteystiedot

Johto

Toimitusjohtaja Timo Julkunen, timo.julkunen@wsoy.fi

Markkinointi ja viestintä

Markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen, p. 040 8344 340, reetta.miettinen@wsoy.fi
Brand manager Kaisa Hyväri, p. 010 5060 209, kaisa.hyvari@wsoy.fi
Brand manager Marjut Määttä, p. 050 3103 007, marjut.maatta@wsoy.fi
Viestintäpäällikkö Tuuli Leppänen p. 040 5646 734, tuuli.leppanen@wsoy.fi
Viestintäpäällikkö Jaakko Mikkola, p. 044 5844 655, jaakko.mikkola@wsoy.fi
Markkinointi- ja viestintäassistentti Iida Mikkola, p.0408369869, iida.mikkola@wsoy.fi
Asiakasmarkkinointipäällikkö Hanna Ylätalo, p. 010 5060 008, hanna.ylatalo@wsoy.fi
Digimyyntipäällikkö Petra Minn (perhevapaalla)
Tuottaja Hanna-Riikka Summanen, p.010 5060 329, hanna-riikka.summanen@wsoy.fi
Tuottaja, digitaalinen markkinointi Mikko Immonen, p. 050 5644 721, mikko.immonen@wsoy.fi
Sisältömarkkinoija Mari Nieminen, p. 010 5060 128, mari.nieminen@wsoy.fi
Tapahtumatuottaja Sami Ravattinen, sami.ravattinen@wsoy.fi

Arvostelukappaleet

tiedotus@wsoy.fi

Myynnin, tuotannon, HR:n, taloushallinnon, IT:n ja Rights Managementin sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@wsoy.fi

Myynti

Myyntijohtaja Veli-Pekka Matilainen, p. 040 3424 773
Myyntiryhmän päällikkö Laura Lyyntinen, p. 050 4063 626
Myyntipäällikkö Milla von Plato, p. 0400 354487
Asiakkuuspäällikkö Mika Hänninen, p. 010 5060 210
Tuotepäällikkö Kaisa Tenhunen, p. 010 5060 003
Myyntipäällikkö Suvi Gardemeister
Myymälänhoitaja Harri Mäki

Tuotanto, Rights & Product Management ja IT

Business Development Director Janne Koskinen

Tuotannonsuunnittelija Tarja Nieminen
Tuotannonsuunnittelija Petri Söderberg
Digital Producer Liisa Riste
Digital Producer Elina Vesala
Digital Producer Jenni Kinnunen
Digital Producer Iisa Tammisto
Digital Producer Emmi Barkar

Rights Manager Anna Suominen
Art Editor Laura Arvela
Rights & Product Coordinator Tanja Palosaari

System and Service Manager IT Juha Otava
System and Service Manger Integrations Lasse Lehtinen

HR

Henkilöstöpäällikkö Hanna Tuhkanen
Senior Advisor Christina Martin
Palvelukoordinaattori Anitta Kivikoski
Koordinaattori Kaarina Lehto
Emäntä Jaana Tuominen

Taloushallinto

CFO Otto Kajander
Business Controller Päivi Piirainen
Controller Miia Ahde
Royalty Controller Riitta Immonen
Royalty Controller Leena Haakana
Royalty Controller Päivi Saarinen

Bonnier Rights Finland

Country Manager & Literary Agent eleonoora.kirk@bonnierrights.fi
Rights Manager Marja Tuloisela, marja.tuloisela@bonnierrights.fi
Literary Agent Terhi Isomäki-Blaxall, terhi.isomaki-blaxall@bonnierrights.fi
Bonnier Rights Finland -sivusto

Toimitus

Kustantaja Jaakko Pietiläinen, p. 0400 781 348, jaakko.pietilainen@kniga.fi
Toimituspäällikkö Timo Ernamo, p. 040 518 6708, timo.ernamo@kniga.fi
Kustannustoimittaja Ari Elo, p. 040 546 0235, ari.elo@kniga.fi

Johnny Knigan käynti- ja postiosoite

Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
PL 314, 00101 Helsinki

Puhelinvaihde

p. 010 5060 200

Kirjakauppa

Lönnrotinkatu 21, 00120 Helsinki
Puh. 010 5060170

Aukioloajat
Ma-Pe klo 10.00–17.00
Tervetuloa!

ja wernerjarl.fi

Tilaukset

Kirjakeskus p. 020 16 62222, tilaukset@kirjakeskus.fi, faksi 020 16 62291

Laskutusosoitteet

Werner Söderström Osakeyhtiö
Y-tunnus: 0599340-0 / VAT-tunnus: FI05993400

Verkkolaskut
OVT-tunnus: 003705993400
Operaattori: Maventa (DABAFIHH)

Paperilaskut
05993400
PL 100
80020 Kollektor Scan

Laskun viitetiedoksi on merkittävä tilaajan nimi ja laskuttajan y-tunnus (VAT) on näyttävä laskun tiedoissa.

Voit lähettää ostolaskuja myös sähköpostitse joko PDF- tai TIFF-muodossa invoice-05993400@kollektor.fi

Laskun tulee olla PDF-muodossa.
Laskut pitää olla sähköpostin liitteenä, yksi lasku per liitetiedosto. Liitetiedostoja voi olla useampia.
Yhdessä tiedostossa saa olla ainoastaan yksi lasku sisältäen mahdolliset laskun liitteet.
Liitetiedostojen koko yhteensä saa olla korkeintaan 10MB.

Haluatko kirjailijaksi?

Ohjeita käsikirjoituksen lähettäjälle

Lue alla oleva tarkkaan ennen käsikirjoituksen lähettämistä.

Lähetä käsikirjoituksesi mieluiten meilitse, mutta myös kirjeitse otamme niitä vastaan. Emme kuitenkaan palauta meille tilaamatta postitettua materiaalia ellei mukana ole palautuskuorta postimerkkeineen.

Sähköpostitse lähetettäessä liitä aina saate sekä täydelliset yhteystietosi (nimi, puhelin, osoite, sähköpostiosoite) käsikirjoituksen sisältävään tiedostoon.

Mikäli yhteystietosi ei ole itse käsikirjoitustiedostossa, emme pysty antamaan palautetta tekstistäsi. Mikäli lähetät käsikirjoituksen kirjeitse, laita myös siihen täydelliset yhteystietosi.

Kerro mahdollisimman tiiviisti sekä käsikirjoituksestasi että itsestäsi ja liitä saate itse käsikirjoitustiedostoon. Ilman saatetta lähetetyt käsikirjoitukset jäävät lukematta.

Pyrimme vastaamaan saamiimme kirjaehdotuksiin mahdollisimman pian. Meille ei aina kannata soittaa, me kyllä soitamme jos asiaa ilmenee.

Käsikirjoituksesi voit toimittaa osoitteisiin:

jaakko.pietilainen(at)kniga.fi

Johnny Kniga
PL 1259
00101 Helsinki

Johnny Knigan syksyn 2017 kirjat on julkistettu

Kaunokirjallisuus

CMX:n laulajana tunnetun A. W. Yrjänän uutuuskirja Joonaanmäen valaat on runollinen ja mieltä hivelevän vanhanaikainen seikkailutarina kaikenikäisille. Teos on kuin Tove Janssonin ja Jules Vernen yhdessä kokoon keittämä: syvästi inhimillinen ja hivenen outo, jopa pelottava. Lauluntekijänä ja runoilijana tunnettu A. W. Yrjänä (s. 1967) on aiemmin julkaissut viisi runokokoelmaa ja omiin päiväkirjoihinsa perustuvan kirjan. Joonaanmäen valaisiin mahtuu puhuvia eläimiä, tieteen historiaa, hyytävä seikkailujuoni, ystävyyttä, juhlia iltanuotioilla, kylmäverisiä roistoja, salaperäisiä koneita ja elämän pienten ihmeiden tutkiskelua.

Marko Kantomaan esikoisromaani Ylpeydestä on huikea ja intensiivinen tarina juoksemisesta, ystävyydestä ja oman tien etsimisestä. Kuusitoistavuotias Joonas haluaisi vain juosta. Mutta kentillä leijuu mieshormonien sankka sumu, kiihottava, häiritsevä ja petollinen. Eikä hän uskalla järkyttää stadioneiden ikiaikaista hormonitasapainoa, vaikka se pyörii ajatuksissa jatkuvasti. Ylpeydestä tempaa lukijan mukaan heti ensimetreillä ja kuljettaa kuin hurmoksessa maaliin asti. Marko Kantomaa (s. 1975) on entinen aktiiviurheilija, joka väitellyt filosofian tohtoriksi kansanterveystieteestä ja työskentelee Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESin erikoistutkijana.

Syksyn toinen esikoiskirja Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen Sä maksat on raa’an realistinen romaani helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä. Rap-yhtye Gasellien Hätä-Miikkana ja Päkänä tunnetut Niiranen (s. 1988) ja Salminen (s. 1989) ovat saaneet kiitosta siitä, kuinka he ovat onnistuneet sanoituksissaan kuvailemaan 2010-luvun suomalaisnuorten sielunmaisemaa. Sä maksat on kuvaus ystävyydestä ja siitä, kuinka nuoret kokevat elämänsä suunnan olevan hukassa. Maailmassa tuhlataan kaikkea mahdollista kiihtyvällä tahdilla, mutta työ ja rahat jakautuvat yhä pienemmälle joukolle. Kannattaako niitä siis edes tavoitella?

Musiikki

Syksyn musiikkikirjoista lyyrisin on Dave Lindholmin Sanat – Sitähän se kaikki on, joka kokoaa kansien väliin kaikki Daven suomenkieliset sanoitukset. ”Pieni & hento ote”, ”Annan kitaran laulaa vaan”, ”Joo, joo, mä rakastan sua”, ”Liity meihin enkeleihin”… Vuonna 1972 ilmestyneestä esikoissoololevystään Iso ”Kynä” Lindholm alkaen Dave on näyttänyt, mihin suomenkielinen laululyriikka taipuu. Jokainen lukija löytää teoksesta oman suosikkinsa, ja kokenutkin kuulija näkee tekstit uudessa valossa. Dave puhuu suoraan lukijalle, ymmärtää rakkautta ja kaipuuta, on läsnä.

Dave Lindholm (s. 1952) on yksi merkittävimpiä suomalaisia lauluntekijöitä. Hänen levytetty tuotantonsa käsittää lähes 60 albumia viidellä vuosikymmenellä. Jos Suomessa jaettaisiin kirjallisuuden Nobel, palkinto kuuluisi Davelle.

Tietokirjallisuus

Suomen suosituimmat seikkailijat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff suuntaavat syksyllä julkaistavassa Mad Spirit – Täydellisen juhlimisen opas -teoksessaan drinkkivinkkien ja varjelluimpien juomasalaisuuksien maailmaan. Ihmiset ottavat ilon irti elämästä lukemattomin eri tavoin. Mad Spirit kertoo, miltä näyttää juomakulttuuri Siperian aroilla, Amazonin viidakossa, Saharan aavikolla tai vaikka Kaakkois-Aasian suurkaupungeissa. Kirja jatkaa ja syventää keväällä 2017 Nelosella pyörivän Mad Cook -tv-sarjan tutkimusmatkoja.

Milonoffin (s. 1974) ja Rantalan (s. 1974) edelliset tietokirjat ovat kaikki olleet myynti- ja arvostelumenestyksiä. He ovat saaneet teoksistaan ja noin 200 maahan myydystä Madventures-matkailusarjastaan Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon.

Selaa katalogia Issuu-palvelussa

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Viestintäpäällikkö Tuuli Leppänen
tuuli.leppanen@wsoy.fi, 040 5646 734

Tiedottaja Ari Elo
ari.elo@bonnierbooks.fi, 040 5460 235

Arvostelukappaleet:
tiedotus@wsoy.fi

Painokelpoiset kansi- ja kirjailijakuvat ovat ladattavissa Johnny Knigan verkkosivujen kuvapankista

Jo Nesbøn uutta Harry Hole -dekkaria on myyty viikossa 20 000 kpl

Maaliskuun 28. Suomessa julkaistu yhdestoista Harry Hole -dekkari Jano on saanut Jo Nesbøn lukijat kirjaostoksille. Teosta on myyty viikossa kaikissa formaateissa 20 000 kappaletta. Jano on saanut innostuneen vastaanoton myös kriitikoilta niin maailmalla kuin Suomessakin. Sitä on kehuttu vangitsevaksi trilleritapaukseksi, ykkösluokan jännitykseksi ja pirullisen ovelaksi.

Pitkään oli tarkoin varjeltu salaisuus, että Harry Holen tarina ei vielä ole ohi. Tätä karua hahmoa kaipaavien odotus palkittiin vihdoin neljän vuoden tauon jälkeen. Nesbøn kotimaassa Norjassa Janon ensipainos oli 300 000 kappaletta.

Ensimmäinen Harry Hole -romaani Lepakkomies ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten, ja sen kunniaksi teos julkaistiin Suomessa uudelleen Hannu Lukkarisen kuvituksen ja Jo Nesbøn esipuheen täydentämänä. Lokakuussa Harry Holen seikkailut siirtyvät myös valkokankaalle, kun Lumiukko-kirjaan pohjautuva elokuva saa ensi-iltansa. Tomas Alfredsonin ohjaamassa elokuvassa Harry Holea esittää Michael Fassbender.

Jo Nesbø on yksi tämän hetken luetuimmista kirjailijoista ympäri maailman. Hänen kirjojaan on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta yli 40 kielellä. Suomessa Nesbøn teoksia on myyty yhteensä yli 700 000 kappaletta.

Lisätiedot:
Jaakko Pietiläinen | kustantaja | Johnny Kniga
jaakko.pietilainen@johnnykniga.fi

Harrastuksesta ammatiksi: kuka on Nele Neuhaus?

Nele Neuhaus on saksalainen kirjailija, jonka teoksia on pelkästään Saksassa myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. Ensimmäinen suomeksi julkaistu kirja on juuri ilmestynyt.

Lumikin on kuoltava on Neuhausin menestynein kirja. Se kertoo Tobias Sartoriuksesta, joka palaa kotikyläänsä oltuaan kymmenen vuotta vankilassa kahden tytön murhasta. Kyläläiset eivät ota Tobiasta vastaan mitenkään lämmöllä, vaikka hän on aina vakuuttanut syyttömyyttään. Kun kylässä jälleen katoaa nuori tyttö, kauhu alkaa hiipiä kaikkien mieleen. Kyläläiset sulkeutuvat, eivätkä puhu rikostutkijoille, Pia Kirchhoffille ja Oliver von Bodensteinille mitään. Kuka on murhien ja katoamisen takana oikeasti ja ehtivätkö Pia ja Oliver ratkaisemaan mysteerin ennen kuin on liian myöhäistä? Pääsin haastattelemaan Neuhausia Kirjan ja ruusun päivän aattona, 22. huhtikuuta.

Mistä intohimosi kirjoittamiseen on lähtöisin?
Ollessani viisivuotias, minulla oli polttava tarve päästä kirjoittamaan. Piirsin kuvia ja kirjoitin niihin tarinoita – osaamatta edes oikein kirjoittaa! Vanhemmat kirjoittivat ne sitten puhtaaksi, kun ei ne tuherrukseni tarkoittaneet mitään.

Aloitit kirjailijan urasi kustantamalla itse kirjojasi. Aluksi painokset olivat pieniä, muutamasta sadasta tuhanteen kappaletta. Mikä ajoi sinua jatkamaan?
Silloin kun kirjoittaminen oli vain harrastus, haaveilin siitä, että jonakin päivänä tulisin oikeaksi, menestyksekkääksi kirjailijaksi. Ongelmana oli, että olin liian kärsimätön. Aloitin tarinoita, mutta en saanut niitä koskaan valmiiksi. Tekstit olivat olleet vain 20-100 sivua pitkiä ja olin ihan tyytyväinen, olihan kirjoittaminen vain harrastus minulle. Olin toisaalta turhautunut siitä, etten saanut mitään valmiiksi. Vasta 25-vuotiaana sain ensimmäisen kirjan kirjoitettua valmiiksi. Silloinen aviomieheni piti harrastustani turhan aikaavievänä ja turhanpäiväisenä, eikä olisi halunnut minun jatkavan. Se herätti kunnianhimoni ja oli varmaankin suurin motivaationi jatkaa kirjoittamista.

Olet myynyt enemmän kirjoja Saksassa kuin mitä Suomessa on ihmisiä. Miltä se tuntuu ja miten ihmiset ovat reagoineet suosioosi?
Kirjani paikat ovat oikeita. Lumikin on kuoltava sijoittuu Altenhainiin, pieneen kylään lähellä Frankfurtia. Siellä ihmiset ovat olleet hyvin iloisia saamastaan huomiosta ja varmoja siitä, että murhaaja on juuri se ja se naapuri. Vaikka en ikinä kirjoita ketään tiettyä henkilöä hahmoksi kirjaani, aina joku on tunnistavinaan itsensä tai tuttunsa kirjoistani.

Olo on aika epätodellinen, en voi uskoa, että kirjani ovat tulleet näin suosituiksi. Välillä minun täytyy ihan nipistää itseäni! On ehkä hyvä, että menestys on tullut vasta myöhemmällä iällä, sen ansiosta en ole muuttunut ihmisenä. Ystävät sanovat, että olen silti sama Nele kuin aikaisemminkin. Nautin edelleen kirjoittamisesta ja kirjoitan monipuolisesti: dekkareiden lisäksi kirjoitan heppakirjoja lapsille ja viihdekirjoja naisille.

Nele Neuhausin lyhyen elämäkerran voit käydä lukemassa täältä.

Miltä tuntuu kirjoittaa dekkareita?
Dekkarit kiehtovat minua, sillä olen aina halunnut paljastaa ihmisten pimeän puolen. Pahat ihmiset ovat vain niin kiinnostavia! Dekkareissa jännite pysyy suurena koko kirjan ajan, se tekee niistä niin kiehtovia ja vetäviä.

Realistinen ja kulttuurinen taso tuo dekkareihin paljon syvyyttä. Mutta näkökulmani maailmaan on muuttunut. Kun lähden kävelylle, kuvittelen, että joka nurkassa saattaa olla murhaaja tai jotain pahaa voi tapahtua. Viattomuus on mennyttä!

Lumikin on kuoltava on yksi suosikeistani, sekä siksi, että se on ollut suosituin, että siksi, että siitä löytyy myös syvempiä, psykologisia tasoja. Se on melkeimpä enemmän trilleri kuin dekkari. Kirjassa on hyvin uhkaava tunnelma, sillä ihmiset joutuvat piilottamaan niin paljon kamalia asioita.  Myös vaikutusvaltaiset ihmiset (lakimies ja kulttuuriministeri) ovat rikkonaisia ihmisiä ja pystyvät käyttämään valtaansa väärin.

Millainen lukija olet?
Olen lukijana hyvin samanlainen kuin kirjailijana. Pidän erityisesti angloamerikkalaisista ja pohjoismaisista dekkareista, sillä tapahtumien lisäksi kuvaillaan paljon myös ympäristöä, aikaa ja taustaa. Astrid Lindgren oli pidettyä pakkolukemista lapsena ja pidän hänen teoksistaan aivan erityisesti.

Mitkä ovat kolme lempikirjaasi?

  1. Mario Puzo: Kummisetä
  2. Mary O’Hara: My Friend Flicka -trilogia
  3. Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin

Jokaisen näistä kirjoista olen lukenut ainakin kymmenen kertaa, mutta en voisi ikinä kyllästyä näihin. Nämä kirjat ottaisin mukaani autiolle saarelle!

Lisää Nele Neuhauksesta voi lukea täältä.

Helmi Turunen