Kieltolain pitkä varjo, osa 3
28.5.2019
Vanha salakuljettaja Viku Pirtumies Pyhärannasta muistelee.
Kirjannut Jarmo Impola, raumasta suomentanut Timo Ernamo.
Aina toisinaan ajauduttiin kahnauksiin poliisin kanssa ja toki siinä vähän ammuttiinkin. Hankin itsellenikin aseen, saksalaisen browningin. Kooltaan pyssy oli sellainen, että mahtui vielä taskuun, mutta en minä juuri koskaan sitä tullut käyttäneeksi, enemminkin vähän pelkäsin aseita. Liikkeellä oli myös venäläisiä naganeita, saksalaisia mausereita ja walthereita, nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Poliisien kanssa nahistellessa nyt lähinnä peloteltiin. Ammuttiin ilmaan, ei kohti.
Vuosikymmenen lopulla autot yleistyivät ja minunkin oli sellainen hankittava. Ostin Raumalta T-malli Fordin, mutta en omiin nimiini. Tapa oli sellainen, että ostajaksi merkittiin joku turkulainen, joka oli luvannut tulla maksamaan loppusumman seuraavana päivän, jolloin kauppakirjat myös tehtäisiin. Sitä penteleen kaveria ei sitten vain koskaan näkynyt ja niin jäivät kauppakirjat tekemättä.
Kyseisen Fordin kanssa jouduinkin ensimmäisen kerran virkavallan kanssa tekemisiin. Oikein virallisesti. Oli iltamat, joihin lähdin puolisoni kanssa. Samalla reissulla vein lastin trokareille myytäväksi. No, Pyhärannan poliisi Kudila ryhtyi minulta ajolupaa tinkaamaan ja kun ei moista löytynyt, niin minut haastettiin ihan käräjille asiasta vastaamaan. Itse en paikalle vaivautunut, valtakirjan laitoin ja sain ilman lupaa ajamisesta pienet sakot.
Ford oli aika hidas ja kova keittämään. Hankin sen tilalle Chevroletin, jossa oli paljon tehokkaampi moottori.
Aivan 20-luvun lopussa meitä pirtumiehiä ruvettiin sitten toden teolla jahtaamaan. Myös ilmiantajia alkoi ilmaantua aina vain lisää ja varmaan tuo lehteenkin päätynyt Rihtniemen takavarikko perustui ilmiantoon, sillä miksi muuten lääninetsivä ja raumalaiset poliisit olisivat Murtinperän pusikoissa uudenvuoden aattoyönä könynneet.
Takavarikon vuoksi kevät -29 oli aikaa, jolloin pirtua ei ollut tarjolla näillä seuduilla yhtään missään ja itsekin lähdin kaverin kanssa oikein Brändön Åvasta asti tavaraa hakemaan. Se reissu törmäsi lopulta tullin partioveneeseen.
Viku Pirtumies, pyhärantalainen salakuljettaja