Juhani Laaksonen on tehnyt vähän kaikkea eikä paljon mitään.

Helsinkiläisen elämäntapaopiskelijan – vähän jo arkkitehdinkin – keskiluokkaisen keskiverto arki sai sarjakuvista odottamattoman lisäkierteen, kun karkeasti piirrettyjä rumia lapsia alkoi vuonna 2008 ilmestyä ensin yksittäin pieneen punaiseen kirjaan, sitten Facebookiin ja yllättäen vuonna 2010 kirjapainon kautta kaupan hyllyyn. Tähän mennessä julkaistuja ”Rumiksia” on kaksi: Esikoinen ja Ikuinen kakkonen.

Laaksosen (s. 1979) sarjakuvat käsittelevät nurinkurisen verbaliikan, puujalkavitsien ja hirtehisen mustan huumorin keinoin kaikkea saduista satulanhaisteluun ja menopaussista metafysiikkaan. Odottamattomat ja/tai ontuvat anekdootit ironisoivat ja karnevalisoivat surutta kaiken tielleen sattuvan. Selkokielellä tämä tarkoittaa umpimähkäistä vitsailua ja irvailua kaikkiin suuntiin.

Kustantajan luvalla itseään kirjailijaksi kutsuvan Laaksosen lämmin suhde populaarikulttuuriin ja ärsyttävähkö tarve nippelitiedolla briljeeraamiseen ovat luoneet (ainakin toistaiseksi) ehtymättömän lähteen, josta rumat lapset kliseiden läiskeessä ammentavat elinvoimansa.

Iltapäivälehti- ja muunkin julkisuuden vähyydestä huolimatta Laaksonen ei myönnä, että jatkuvassa valokeilassa paistattelemattomuus tai kulttuurielämän kuutosdivari olisivat vaikuttaneet arkielämään. ”Julkisuudesta vetäytyminen ei ole tällä hetkellä ajankohtaista … josko näistä vielä joku suuttuisi?”